"Here's my number, so call me maybe"

Paljon on ehtinyt taas tapahtua. Kesälomat ovat ehtineet alkaa, hip huraa! Oma kesälomani ei tosin pitkä ole töiden takia, mutta ehdin tässä muutaman viikon lomaillakin. Kesä tulee omalta osaltani olemaan hyvin paljon ohjelmaa täynnä, tänäänkin vasta kotiuduin ja huomenna taas mennään uudestaan matkailemaan. Blogini saattaakin olla taas hetken hiljainen, sillä nyt kun on vähän lomaa suotu, niin haluan viettää sen täysillä.

Loma ei kuitenkaan alkanut täysin leppoisissa merkeissä, sillä nyt olen onnistunut sotkemaan itseni aikamoiseen suhdekiemuraan. Viikonloppuna olin eräissä ystäväni valmistujaisjuhlissa, joissa sitten tapasin mukavan pojan. Meillä juttu luisti tosi hyvin, mistä voinen osittain kiittää myös alkoholia, sillä olen yleensä miesseurassa hyvin pidättyväinen. Juomaa kului ja myös kaikenlaisia kehuja alkoi lennellä. Halailtiin, vaihdettiin puhelinnumerot ja sovittiin milloin nähdään (tyyppi asuu kaukana kotipaikkakunnaltani). Tajusin vasta loppuillasta kun hän alkoi kehumaan minua kauniiksi, että tuo on koko illan flirttaillut ja on nyt ihan lääpällään minuun. Haluan tässä kohtaa korostaa, että seurustelen vakituisesti. OLEN TYHMÄ. Jos olisin ollut selvinpäin olisin varmasti tajunnut, mutta jotenkin mielsin kaikki halit semmoisiksi "perus" kännihaleiksi. Aamulla vain toivoin että jätkä olisi unohtanut minut tai ei olisikaan kiinnostunut. Mutta tittidii facebookiin tulikin sitten kaveripyyntö, jonka päätin tosin hyväksyä, sillä ajattelin että mielummin hyväksyn hänet ja torjun hänet suoraan jos hän yrittää jotain kuin olla salamyhkäinen. Ainakin tämän uskon satuttavan tyyppiä vähemmän, sillä tahdon kyllä asiallisesti selittää asian, jos hän vielä osoittaa olevansa minusta kiinnostunut. Paras tilanne olisi jos hän ei enää ottaisi yhteyttä ja unohtaisi tapaamisemme. Onneksi se ei ole mikään treffityyppinen tapaaminen, vaan hän on tulossa kavereidensa kanssa käymään lähellä kotipaikkaani ja he kaipaisivat opasta.

Tilanne harmittaa minua tosi paljon, sillä tämä tyyppi on tosi mukava ja asiallinen kaveri enkä haluaisi, että hän pahoittaa mielensä. Minusta olisi myös tosi inhottavaa ilmoittaa, etten voisikaan olla "oppaana" hänelle ja hänen kavereilleen, sillä noh, lupaus on lupaus. Oikeasti en kyllä haluaisi lähteä, vaikken seurustelisikaan, sillä olen selvinpäin aika erilainen kuin humalassa. Humalassa olen oikeastaan sitä mitä haluaisin olla: itsevarma, hauska ja puhelias. Todellisuus on kuitenkin aika erilainen.

Voi kertoa, että tämä ei ole ensimmäinen kerta. Jätkillä on tapana ihastua minuun ja alkaa flirttailla kanssani kun olen humalassa. Olen niin sinisilmäinen ja pösilö, että minulla menee jonkin aikaa, että ymmärrän että minulle flirttaillaan. Ja omalla tavallaan se on imartelevaakin, täytyy myöntää. Baarissa tosin ymmärrän kyllä minkä perässä useimmat miehet ovat, joten annan hyvin usein rukkaset. Välillä olen kuitenkin antanut typeryyksissäni puhelinnumeroitani ties kelle ja seuraavana aamuna punaisin korvin jättänyt vastaamatta puheluihin. Tämä tyyppi ei ole onneksi soittanut minulle, helpotus. Minulla on myös joissakin baareissa vaki tanssipartnereita joiden kanssa tanssin läpi yön, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. 

Tilanteen tekee kuitenkin erilaiseksi se, että tyyppi vaikutti oikeasti kivalta tyypiltä ja (hävettää myöntää) jos en seurustelisi voisin olla jopa kiinnostunut hänestä.

Olo on tosi epätoivoinen. Järki sanoo, kuten jo aiemmin totesin: jos hän ottaa yhteyttä, anna pakit. Mutta tunteet sanovat: entä jos hän pahoittaa mielensä? Pliis älä ota yhteyttä, niin minun ei tarvitse huolehtia asiasta

Taisin aikaisemmin mainita, että aion nauttia täysillä lomasta? Niin minun pitäisikin! Menen tästä pakkailemaan laukkujani, jotta saan tämän inhottavan ajatusmöykyn pois ja saisin tilalle matkakuumeen! Hyvää kesää ja loman alkua kaikille! :)