http://www.mtv3.fi/helmi/hyvinvointi/artikkeli.shtml/2011/10/1403801/yleistynyt-ahdistuneisuushairio-teki-elamasta-painajaisen
Olen paljon miettinytkin, että onkohan omalla kohdallani enemmän kyse tuosta yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kuin paniikkihäiriöstä. Nämä jutut ovat vain niin sekavia. Olen suurimman osan tiedoista kaivanut netistä, sillä lääkäri, terveydenhoitaja ja kuraattori ovat kaikki kertoneet eri juttuja. Kun joutuu monelle ihmiselle asiastaan sata kertaa selittämään, niin menee pää ihan oikeasti sekaisin eikä tiedä enää kohta itsekään mikä se OIKEA onglema oikeasti on.
Pää räjähtää
Elämääni ehkä eniten vaikuttaa juuri tuo huolehtiminen erityisesti työelämässä pärjäämisestä, sekä omasta riittävyydestäni. Nykyinen kesätyöni on onneksi sen verran rentoa, ettei siellä ole tätä painetta synytynyt. En kuitenkaan haluaisi tehdä tämänkaltaista hommaa elämäntyökseni. Työ on puuduttavaa, yksinkertaista, tylsää. Haluaisin tekemistä aivoilleni, hiukan haastetta ja vaihtelevuutta. Mutta hetkinen... nuohan seikat saavat minut töissä yleensä ahdistumaan, koska en koe olevani tarpeeksi hyvä.
Eräänä päivänä töissä ollessani, työtehtäviini täysin kyllästyneenä, minulle iski tämä ajatus: minun on selvittävä. Minuun iski sellainen hetkellinen palo, että minun on PAKKO päästä tästä ongelmasta eroon. Minulla on mielessäni ns. "unelma työ", jota haluaisin tehdä, mutta olen vain pelännyt oman psyykkeeni puolesta. Siinä hetkessä minä päätin, että minun on seurattava unelmaani. Nykyinen koulutusala jota opiskelen, ei vastaa unelmaani ja minua usein ahdistaakin erityisesti työharjoittelujaksoilla. En sitten tiedä onko haaveeni psyykkeelleni yhtään sen parempi, mutta minulla on nyt eräänlasita taistelutahtoa ilmassa. Ensimmäinen askel sitten olisikin päästä itse kouluun sisälle. Helpommin sanottu kuin tehty.
Kuva: http://good-wallpapers.com/misc/5358
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti