Tuli kuitenkin mieleen yksi tapaus josta voisin kertoa. Olin käymässä vanhempieni luona ja paikalla olivat myös poikaystäväni ja joitakin sukulaisiani, kuten setä, yksi serkuistani, mummi ja ukki jne. Sukulaiseni asuvat hyvän matkan päässä meistä, joten näemme heitä lähinnä muutaman kerran vuodessa. Poikaystäväni he olivat viimeksi nähneet noin vuosi sitten.
Vaikka serkkunikin (miespuolinen) oli nähnyt hänet aiemmin, en voinut olla huomaamatta sitä pitkää arvioivaa katsetta päästä varpaisiin, jonka serkkuni häneen loi. Kun he tervehtivät, kasvot olivat kylmät ja totiset.
Myöhemmin veljeni ja poikaystäväni pomputteluvat hiukan koripalloa. Poikaystäväni onnistui siinä telomaan jalkansa niin, että nilkka turposi. Turvotus ei laskenut pitkään aikaan, vaikka hänellä oli jääpussi nilkkansa ympärillä.
Ilta kului ja laseja nosteltiin. Noin puolenyön aikoihin lähes kaikki alkoivat olla hyvässä nousussa. Poikaystäväni lähti jossain vaiheessa käymään vessassa ja lähti ontuen rappusia ylös. Kun hän oli kadonnut näkyvistä serkkuni tokaisi: "Toi jätkä on ihan lasista tehty."
Sillä hetkellä olin sen verran humalassa, että en jaksanut noteerata serkkuni sanomisia. Mutta näin jälkeenpäin hänen sanansa ovat alkaneet kirveltää. En ole sanonut poikaystävälleni mitään, sillä en halua että hän pahoittaa mielensä. Minusta tuntuu, ettei hän edes tajua kuinka serkkuni häntä halveksiikaan.
Se tuntuu pahalle. Hänen sanansa tuntuvat loukkakselta myös minua kohtaan. Sama asia kuin joku haukkuisi lemmikkiäsi tai lastasi; loukkaus on osittain myös sinulle.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tämän kaltaisia tilanteita tapahtuu. Joskus kun olen esitellyt poikaystäväni jollekin ystävistäni, olen nähnyt heidänkin katseessaan sen pitkän päästä varpaisiin etenevän katseen. Minä näen ihmisten katseista ja puheista mitä he hänestä ajattelevat. Yksi ystäväni jopa kysyi minulta, mitä minä oikein näen hänessä.
Mikä poikaystävässäni sitten on sellaista, että minulle läheiset ihmiset katsovat häntä kieroon? Itse epäilen tätä: hän ei ole tarpeeksi muodikas tai hyvännäköinen tai jotain sellaista. Hän ei seuraa muotia vaan pukeutuu oman makunsa mukaan, voisi ehkä sanoa, että hän on hipsteri. Hänen kroppansa ei ole kuin valokuvamallilla, eikä hän ole urheilullinen. Mutta mitä sitten?! Minä rakastan häntä, eikö se riitä ihmisille? Ulkonäköseikat ovat vain plussaa, mutta minulle on tärkeintä se, että minulla on kumppani joka välittää minusta aidosti ja johon voin luottaa sata prosenttisesti. Miksi ihmisten pitää olla niin ahadsmielisiä? Voi miksi...
Olen ollut hyvin ahdistunut ja surullinen serkkuni heittämästä kommentista. En osaa ohittaa tuollaisia vain olankohautuksella. Sanat soivat päässäni päättymättömänä nauhana. Välillä ne saavat minut itkemään.
Kuva: http://drmommyonline.com/why-ask-why
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti