Hyvinkään ammuskelu

Anteeksi, en ole muutamaan päivään saanut mitään kirjoitettua. On ollut vain niin sanoinkuvaattoman ahdistunut olo, mikä osittain johtuu tuosta Hyvinkään ammuskelusta. Onneksi ei ketään tuttuja ollut siellä tai mitään sellaista, mutta jotenkin koko juttu ahdisti ihan älyttömästi. Muistan myös, että Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat tuntuivat ikäviltä, mutta ne eivät olleet lainkaan tässä mittakaavassa. En tiedä miksi tämä tapahtuma järkytti minua niin syvästi, ehkä se liittyy siihen kun olen yleisestikin niin ahdistunut.

Jotenkin nämä tapaukset saavat minut miettimään, että  mikä tässä maassa on oikein vikana. Okei, kamaluuksia tapahtuu joka päivä ympäri maailmaa, mutta tämän kokoisessa maassa nämä ampumisjutut ovat käyneet aika tiheään tahtiin. Lisäksi puhutaan nuorten syrjäytymisestä koulusta/työelämästä ja ystävistä, mutta miettikääpä vaikka Kreikkaa! Siellä on paljon enemmän paitsi määrällisesti myös suhteellisesti nuoria, jotka ovat vailla työpaikkaa, ilman tulevaisuutta, ja silti siellä ei olla tähän mennessä ammuskeltu viattomia tällä tavalla. Eli missä nyt mättää? Onko meidän heikko seurustelukulttuurimme ja tunteiden vähäinen osoitus (varsinkin miehillä) niin estynyttä, että kaikki paha olo kasaantuu lumipallomaisesti sisällemme ja jossain vaiheessa purkautuvat tällä tavoin? Ennen oma paha olo purettiin itseensä itsemurhina, mutta nykyaikana (Myyrmannista lähtien) on alettu tuomaan sivullisia mukaan. Onko oma elämä niin mitätön, että maailmaan on jätettävä jälki hirmuteoilla? En ole mikään asiantuntija, nämä ovat vain kysymyksiä, jotka ovat ponnahtaneet mieleeni.

Tänään minun oli tarkoitus tavata kuraattori, mutta hän joutui perumaan aikamme, taas. Itseäni tämä harmitti aika paljon, sillä olisin halunnut keskustella ammuskelujutusta. Koko koulupäivä menikin muutenkin melko murheellisissa merkeissä, sillä kyseistä asiaa piti puida opettajien kanssa. Nyt olen todella väsynyt kaikesta tästä ahdistuksesta ja minulla olisi taas kasa koulutehtäviä tekemättä. En jaksaisi millään, enkä varmaan mitään fiksua saakaan aikaiseksi, mutta kai se on yritettävä. Tekisi mieli vain vetää napa täyteen suklaata ja mennä nukkumaan.

R.I.P Hyvinkään ammuskelussa menehtyineille
voimia omaisille, loukkaantuneille ja muille paikalla olleille