Työt on ohitse ja koulut taas alkaneet. Olin aluksi aivan innoissani: ei enää puuduttavaa tylsää työtä ja laiskoja työkavereita, vaan opiskelua ja kivoja kavereita! Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt ihan suunnitellusti...
Sain kuulla, että eräs hyvä ystäväni (josta aikaisemmin kirjoitin blogikirjoituksen) ei jatkakaan enää samassa koulussa kanssani. Olin aika järkyttynyt ja hämmentynyt asiasta, mutta en ole vielä kunnolla ymmärtänyt sitä, etten näe häntä enää niin usein. Alun perin hänen oli tarkoitus jatkaa, mutta suunnitelmat muuttuivat ja se tuntui suorastaan iskulta kasvoihin. Olen toki onnellinen hänen puolestaan, onhan hän sentään ystäväni. Onneksi minulla on muitakin kavereita koulussa, joten eiköhän tästä jotenkin selvitä eteenpäin.
Toinen vastoinkäyminen iski minua oppitunnilla. Minulla oli uusi opettaja, jolla oli hyvin mielenkiintoinen tapa pitää nimenhuuto ja sitäkautta tutustua oppilaisiin. Tiedättehän näitä perinteisiä tutustumisleikkejä, joissa pitää sanoa oma nimi ja vaikkapa harrastuksensa tai lempieläimensä. Tämä opettaja keksi, että meidän jokaisen pitää kertoa jokin oma "vika" tai "vamma" itsestään. Itse hätäpäissäni, kun en muutakaan keksinyt, sanoin olevani jännittäjä. Opettaja tuntui suorastaan innostuvan asista ja alkoi kunnolla utelemaan "jännittääkö sinua nyt?" "Miten se vaikuttaa elämääsi?" koko luokan kuullen. Vastasin hiukan vältellen, että saatan joskus hyperventiloida, johon opettaja sanoi: "Meidän kaikkien tulee sitten muistaa pitää sinusta huolta, ettet vain ala täällä hyperventiloimaan ja kysyä aina, että onko nämä jutut ok sinulle ja plaa plaa plaa...."
Itse koin tilanteen TODELLA nöyryyttäväksi ja suorastaan kaduin möläytystäni. Opettaja jatkoi paasaustaan ties kuinka kauan ennenkuin siirtyi seuraavaan oppilaaseen.
Lopputunnin opettaja kruunasi sillä, että seuraavalla tunnilla jokainen tekisi esitelmän omasta ongelmastaan, joka näkyisi kaikille koulun verkkoympäristössä. Tässä vaiheessa minuun iski suunnaton paniikki. En todellakaan aio kirjoittaa jännityksestäni mitään esitelmää! Taidan suosiolla skipata seuraavat tunnit...
Että joo olipa todella rohkaiseva koulun aloitus, tekisi mieli hakea jo tässä vaiheessa ne lääkkeet apteekista (en siis ole vielä sitä tehnyt).
Ai niin, menkat eivät ole vieläkään alkaneet. Tein testin ja se oli negatiivinen, pitää varmaan tehdä varuiksi uusi.
Mutta joo toivottavasti teillä muilla alkaa syksy hiukan paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti