Tänään oli myös koulussa pinna kireällä. Eräs kouluhomma stressaa minua älyttömästi, sillä minulla on semmoinen olo, että koko hommasta ei tule mitään. En koe hallitsevani koulutyötä, vaan raahaudun ryhmän jäsenieni mukana ja annan heidän tehdä kaiken. Kun joku kysyy minun mielipidettäni asiaan, kohauttelen vain olkapäitäni. Yleensä olen hyvin motivoitunut koulunkäyntiin ja piiskaan itseäni, jotta saan parhaan mahdollisen arvosanan, enkä ole KOSKAAN kaatanut töitä muiden niskaan ja jäänyt itse pyörittelemään peukaloita. En vain jotenkin saa ryhmämme kokoontuessa suutani auki, tai pikemminkin en saa aivojani lainkaan työskentelemään, sillä päässä vain pyörii, että nyt mennään metsään ja lujaa. Muutaman kerran olen kyllä Facebookissa aloittanut keskusteluja ryhmätyöhön liittyen, mutta mitään kovin järkevää en ole saanut aikaiseksi.
Loppupäivästä pinna kiristyi entisestään, enkä osannut muuta kuin tiuskia ihmisille, jotka kysyivät minulta neuvoja koulutehtävää varten (kysymys kuuluukin, että miksi juuri minulta kysyttiin apua). Eräs koulukavereistani kysyikin onko minulla kaikki ok, kun olen niin hiljainen. Enpä osannut todeta siihen muuta kuin, että ainahan minä olen hiljaa.
Viikkoni on ollut tähän asti siis lähinnä itkemistä ja kiukkuamista. Olen selvästi taantumassa uhmaikään. Okei, osasyynä on tyhmä tietokoneeni ja osasyynä se, että koulussa käynti vituttaa. Tuntuu etten osaa tai olen liian tyhmä alalle. Lisäksi on kauhea ikävä kaveriani, joka ei enää jatkanutkaan tänä vuonna koulussa. Ilman häntä kaikki tuntuu niin ikävältä.
Vauvan ilme kuvastaa hyvin omaani
Kuva: http://therandomrenamers.deviantart.com/art/Angry-baby-139611827
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti