Tänä aamuna otin tosiaan ensimmäisen Sepram lääkkeni. Lievästi sanottuna jännitti, sillä tuollan lääkkeellä voi olla ties minkälaisia sivuvaikutuksia. Olin kuitenkin päättänyt tehdä sen tänään, joten en voinut perääntyä.
En tiedä kuvittelinko vain, mutta minulle taisi tulla hyvin pian sivuvaikutuksia. Aivan aamusta minulla oli lievää sormien nykimistä, kuumia aaltoja, suun kuivumista sekä huimausta. Yksi kavereistani ihmetteli kun näytin niin järkyttynyeeltä (en siis ollut kertonut kenellekään paitsi poikakaverilleni aloittavani lääkitystä), vaikken järkyttynyt ollutkaan. Kai minulla silmät sitten sen verran päästä seisoivat, että näytin kauhistuneelta.
Iltapäivällä minulla alkoi jokin hyperaktiivinen vaihe tai siis olin kumman sosiaalinen ja puhelias ja mminua nauratti koko ajan. Olo oli koko ajan hirmu ristiriitainen: väsynyt, mutta virkeä; kananlihalla vaikka oli kuuma.
Tällä hetkellä olo alkaa olla lähes normaali suun kuivuutta lukuunottamatta.Vähän mielialat heittelevät, äsken oli hiukan surumielinen(?) olo, nyt taas enemmän plussan puolella. Tähän voisi melkein tottua, vaikkei tätä todelliseksi onneksi voi oikein kutsua. Toivottavasti saan yöllä nukutuksi, unettomuus näiden lääkkeiden käytön yhteydessä on yleistä.
Sain tänään myös kuraattorilta kirjan lainaan. Kirja on Anthony De Mellon kirjoittama "Havahtuminen", joka ainakin takakannen mukaan "avartaa henkisen elämän horsontteja purkamalla elämävalheita ja ehdollistumia, jotka sumentavat ymmärrystä ja kaventavat elämää".
En tiedä miksi kuraattori antoi minulle juuri tämän kirjan, hän vain soitti minulle ja sanoi, että hänellä on minulle kirja. En koe olevani mitenkään hengellinen ihminen, mutta eipä minun kannata kirjaa vielä tässä vaiheessa tuomita ennen kuin olen kansia edes avannut.
Kuva: http://synergybroadcast.com/blog/?p=4328
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti