Olen alkanut tottua lääkkeisiin. Enää ei ole sellainen sekava ja humaltunut olo vaan tunnen itseni kutakuinkin normaaliksi. Uutena sivuvaikutuksena olen tosin alkanut hikoilemaan enemmän, tai saman verran kuin ns. "normaalit" ihmiset. Itse siis yleensä hikoilen todella vähän: en edes hikoile saunassa! Aiemmin hikoilin vain urheilusuorituksia tehdessäni ja silloinkin vain jaloista, kasvoista ja niskasta. Nyt kuitenkin olen alkanut hikoilemaan saunassa, jumpassa niskani on ensimmäisen viiden minuutin jälkeen litimärkä ja pyöräilyn jälkeen minun lävitseni menee kuumia aaltoja. Minua tämä on ahdistanut ja tuntunut hyvin kiusalliselta, sillä en ole tottunut tällaiseen. Jumpassakin katson jatkuvasti kelloa, sillä hikoiluni vuoksi en viihdy siellä.
Tänään huomasin kuitenkin kivan jutun: kun pyöräilin tänään kouluun, minulla ei ollut lainkaan kuuma! Tänään menen jumppatunnille ja toivon, että tämä karsea hikoilu olisi oikeasti mennyt muidenkin sivuoireiden kanssa pois!
Olen myös alkanut näkemään outoja unia. Niissä ei yleensä ole mitään järkeä ja ne ovat yleisluonteisesti ahdistavia. Eräs yö näin siskoni kuolevan ja toisessa minuun sattui aivan älyttömästi (en muista unen sisältöä). Hämmentävin yö oli kuitenkin sellainen, josta en ole varma olivatko tapahtumat unta vai totta. Sinä yönä sätkin ja tärisin omassa sängyssäni enkä voinut lopettaa sitä. En tosiaan ole varma, oliko se unta.
Vaikka en ole enää yleisesti ahdistunut, saan välillä ns. "ahdistuspiikkejä", jolloin en voi muuta kuin iskeä pääni pulpettin ja velloa ahdistuksessa. Nämä piikit kestävät harvemmin pitkään, lähinnä joitakin tunteja, kun normaalisti koko päiväni olisi pilalla. Ahdistumisen jälkeen saatan kuitenkin yht äkkiä saada hirveästi virtaa ja eloa itseeni. Aamuisin ahdistus saattaa iskeä heti kun herään, mutta se yleensä helpottaa, kun syön lääkkeen. Ahdistukseni on siis jollain tasolla voimakkaampaa kuin ennen, mutta mieleni kohoaa siitä tilasta paljon helpommin. Itse koen tilanteeni olevan nyt parempi kuin ilman lääkkeitä.
Positiivisena merkkinä olen myös huomannut sen, että olen paljon sosiaalisempi ja puheliaampi kuin ennen. Olen tästä hyvin iloinen, sillä nyt minulla on tunne, että voin seurustella ihmisten kanssa normaalisti. Toisaalta olen myös alkanut vahingossa möläyttelemään asioita, kuten eräälle koulututulleni mainitsin epäsuorasti, että seksielämässäni ei ole kaikki ok. Tämä ei ole siis lainkaan tapaistani! Piilottelen ja häpeilen heikkouksiani minkä kerkeän. Jälkikäteen möläytykseni onkin hävettänyt aika paljon.
Yritän kuitenkin pitää mieleni korkealla ja uskoa että paremmat päivät tulevat vielä joskus. Aina ei siltä tunnu, mutta luulen ottaneeni askeleen kuitenkin niitä päiviä kohti.
Kuva: http://dealingwithproblemsinlife.blogspot.fi/2012/07/how-to-have-better-days-part-1.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti